Jopas oli touhua,tohinaa ja karvan pöllytystä viime viikonloppuna.
Meidän perheen retki suuntasi siis Varsinais-Suomeen ja tarkemmin sanottuna Turun kupeeseen. Tarkoitus oli perjantaina 25.7. suunnata Naanatalin camping-alueelle, mutta koska sielä sattui olemaan Minien kokoontuminen sekä samaisena viikonloppuna vielä Unikeon-päivän tohinat niin emme kerta kaikkiaan alueelle päässeet. Eli suuntasimme siis Ruissaloon. Täpärälle sieläkin meni. Saimme vihon viimeisen sähköpaikan vaunulle.
Syy miksi siis Turkkuseen lähdimme johtui siitä, että Zolan Susu-tyttönen osallistui lauantaina Turun koiranäyttelyn pentuluokkaan ja me sitten haluttiin mennä Susua tsemppaamaan.
Mutta siihen perjantaihin ensin. Tässä muutama otos Ruissalosta
Iinan poseeraus
Tatu liittyi joukkoon
Niko osasi olla vähän neutraalimmin. Huomatkaa Iinan peukutus oikeassa kulmassa :o)
So Sweet! Tämä kuva oli muksujen idea. Kuvauspäällikkönä Niko kuvausassistentti Iina ja stailaaja Tatu. Eli tässä meidän virallinen 10-vuotis hääpäivä kuva Ruissalon kallioilla illan hämyssä 25.7.2008.
Joutsenia ja kaunis auringonlasku.
Iinalla ja Tatulla jälleen hauskaa.
Tälläinen perjantai-ilta meillä oli. Aikaisin mentiin nukkumaan, jotta päästiin seuraavana aamuna ylös ja Raisiossa järjestettävään näyttelyyn.
Niinhän siinä sitten kävi, että aamuhässäkkä kesti odotettua kauemmin ja matkaan päästiin 20 minuuttia suunniteltua aikataulua myöhemmin. Lisäksi olin katsonut kotona reitin Naantalista näyttelypaikalla ja olimmekin tulossa Ruissalosta päin ja ihan pihalla missä päin näyttelypaikka sieltä suunnalta oli. No Raisioon päästyämme kehien alkuun oli 10 minuuttia ja paikka hukassa. Tuula yritti parhaansa mukaan neuvoa meitä puhelimitse perille ja kyllähän me sitten paikalle löydettiin. Kehien alkuun 5 minuuttia. Tiukalle meni mutta ehdittiin vaikkakin hirveästi ei ehditty kuulumisia vaihtamaan tai muuta sellaista toimittamaan.
Tässä Susu jo kehässä Tuulan kanssa. Todella kauniisti ja rauhallisesti Susu käyttäytyi.
Välillä tarvi kameraankin päin poseerata
Tässä Susu tuomarin syynissä. Hienosti tuomari sai Susua tutkia. Kyllä näki, että Tuula on Susun kanssa näyttelyjuttuja harjoitellut.
Lennokasta menoa
Narttupentuja oli ilmoitettu kaksi ja Susu tuli näin ollen toiseksi. Tässä vielä Susun arvostelu
"Hyvän kokoinen. Oikeat rungon mittasuhteet. Kookkaat korvat. Oikeat pään mittasuhteet, mutta kuono-osan tulee vielä täyttyä, samoin alaleuan tulla leveämmäksi ja hieman lisää tilaa kulmahampaille. Vielä kovin kapea ja kehittymätön edestä. Oikea rungon syvyys, jonka tulee vielä täyttyä. Hyvä maski, jyrkkä lantio.Erinomainen luonne. Turhan korkea hännänkanto liikkeessä. Tarvitsee vielä kovasti aika."
Aivan asiaa oli tuomari kirjoittanut. Ainoa mistä en ole samaa mieltä on korvat. Minusta ne on ihan hyvän kokoiset :o). Mutta Susu on vielä pentu ja kasvavassa iässä, eikä toki kuulukkaan olla vielä valmis leonberginkoira eli puutteita löytyi. Oli tosi kiva, että tuomari arvosteli ainakin pennut tarkasti ja huolellisesti.
Niko halailemassa Susua kehien jälkeen. Susu ilmeisesti haluaisi pusutellakin.
Tässä vielä muutama kuva Sususta ja Tuulasta. Susu on kyllä tosi kauniin värinen oikein tummanpunainen jo nyt.
Näyttelypaikalta lähdimme käymään meidän autolla. Susu näki äiti-Zolan ja velipoika Speedyn sitten viime joulukuun. Voi mikä riemastuttava jälleen näkeminen se olikaan. Hihnat oli vähän solmussa muutaman kerran. Yllä kuva Tuulasta, Sususta, Nikosta ja Speedystä.
Niko ja sisarukset Susu ja Speedy.
Kaunis kiitos Tuulalle, että toit Susun näytille. Oli hieno nähdä tyttöä. Kaunis nuori neitonen Susussa on kasvamassa ja luonne on kyllä mitä parahin.
Susu ja Tuula suunnisti paahtavasta auringonpaisteesta hakemaan Fania ja minä kävin vielä katsomassa leokehän loppuun. Onnittelut hienosti näyttelyssä menestyneille Enzolla ja Tarjalla VSP ja eka Sertti, ROP-Elsalle ja handlerille sekä tietysti Jylhäkallion sisaruksille Leeville ja Nellille kera Helpän ja Annelin PU2, PN2 ja kummallekin vara-sertti.
Näyttelystä suuntasimme Ruissaloon hakemaan vaunua ja siirsimme leirimme Naantalin Campingalueelle. Vastassa oli toinen toistaan upeampia Minejä. Ministeillä oli kokoontumisajot. Tässä hieman kuvia Mineistä.
Mikä ei kuulu joukkoon ?
Tuunattu Minin moottori
Tälläinen olisi kiva kesä-avoauto
Mini ja pieni asuntovaunu. Pariskunta nukkui oikeasti kuvassa olevassa "vaunussa". Aika extremea.
Hieno!
Ja tietysti uimassa piti käydä. Iina ja Tatu tekemässä jotain hiekkajuttuja
Rantajellona
Muksujen touhuilua
Mammakin uskaltautui uikkimaan
Näköalat olivat aika hulppeat leirintäalueen korkeimmalta kohdalta.
Illalla kävimme vielä koirien ja muksujen kanssa vanhassa kaupungissa pizzalla. Väkeä oli paljon liikkeellä ja ilma oli tosi lämmin. Meidän matka ei joutunut kuin parikymmentä metriä kerrallaan eteenpäin, kun innokkaita koirien rapsuttajia oli tämän tästä kuhnuttamassa koiria.
Vatsat täysinä suuntasimme takaisin leiriin ja painuimme pehkuun. Uni ei meinannut aluksi tulla silmään, kun korviin kantautui Trio Erektuksen esitys. Ministeillä oli pienet tanssit ja soittobändin virkaa hoiti joku tyyliin Einarin ja Mirkun etreme-trio. Siis mies soitti syntikkaa ja tämä rouvas-henkilö sitten lauleskeli mikkiin. Fiilis oli vähän kuin ruotsinlaivan karaoke-baarissa. No Jari Sillanpään Satulinnan jälkeen uni tuli ja loput mölinät ovatkin sitten historiaa :o).
Sunnuntaiaamu sarasti jälleen aurinkoisena ja lämpimänä. Aamupalan jälkeen suuntasimme vielä Naantalin vanhaan kaupunkiin. Sunnuntaina oli Unikeonpäivän hulinat ja väkeä oli kuin pipoa. Jätskit ja limut markkinahumussa joimme ja söimme. Sen jälkeen oli aika lähteä laittamaan leiriä kasaan ja suuntaamaan nokan kohti kotia.
Matkalla vielä poikettiin Piikkiön kautta Susua, Fania ja Tuulaa moikkaamassa. Sääliksi kävi, kun meidän rytmi-ryhmä Zola, Mimmi ja Speedy painelivat suorilla Tuulalle sisään ja perässä tietysti Susu ja Fani. Koirat tulivat kaikki hienosti toistensa kanssa juttuun vaikka Fanilla oli juoksutkin juuri alkaneet.
Iina halimassa Susun kanssa.
Fani ja Iina pusuttelemassa
Ernokin pääsi rapsuttelemaan Susua
Speedy ja Susu aloittelemassa villiä leikkiä
Leikki meni niin villiksi että kauhu-pari käskettiin ulos nujakoimaan. Zola-mamma tarkkana että jälkikasvun leikki pysyy sallituissa rajoissa.
Erno hassutellee Speedyn kanssa, Susu seuraa tilannetta vieressä.
Zola-mamma ottaa rennosti.
Myös Fani tyytyi seuraamaan "muksujen" reuhaamista sivummalta.
Lämmin kiitos Tuulalle aivan mahtavista tarjoiluista. Taisi meidän muksut syödä pöydän tyhjäksi :o) ja se kakkukin mikä muka oli lässähtänyt oli oikein hyvän makuista ;o). Oli ilo nähdä teidän koko tyttö-kööri yhdessä. Ei voisi Susulla ja Fanilla perempaa paikka elellä ja olella kuin Tuulan tyttösinä. Kyllä tytöillä on hellä ja huolehtivainen äippä joka vie uimaan, lenkille ja mitä parasta taitaa kummallakin neidillä olla ihan omat sohvatkin missä loikoilla ja nauttia olosta. Jos Hämeeseen päin eksytte tervetuloa myös meillä päin käymään. Olette lämpimästi tervetulleita.
Ja taas karavaanin kulku jatkui. Nyt lähdimme kohti kotia ihan oikeasti. Matkalla toki oli yksi pysähdys. Credo, Janica ja Samuli tulivat näyttämään nuorta Credo-herraa meille kymppitien varrelle.
Tässä Credo ja Speedy. "Ollaaks me sukua? "
Vauhti-veikko Credo
Tässä leonbergien kokoontumisajot :o)
"Älä yritä, en varmaan seiso että saisit kuvan", tuumii Credo
Tässä herra sivusta
Credon tyylinäyte kuinka vettä juodaan varsin leonbergimäisesti
Saatiinhan herra seisomaan, kun kaivettiin tuliaisiksi tuotu herkkuluu.
Myös Credo on kasvanut tasaisesti ja on hyvin komea nuori herra. Tässä kuvassa kylläkin yhtä jalkaa.
Oli hauska huomata että niin Susu, Speedy kuin Credokin ovat kasvaneet korkeutta ja ovat hyvin hoikkia pentusia muuten. Mutta vanha sanontakin sanoo että hitaasti hyvää tulee. Kyllä näistä "kukkakepeistä" kasvaa vielä komeita ja kauniita koiria.
Janicalle ja Samulille iso kiitos, että olette hyvää huolta Credosta pitäneet ja sen meidän matkan varrelle näytille toitte. Enää en yhtään ihmettele, kun Janica sanoi minulle ettei Credosta meinaa saada millään seisontakuvia otettua. Poika oli aika elohiiri kyllä :o).
Tästä me sitten hurautimme suorilla kotiin, jossa Väinö-kisu meitä jo odottikin. Ensi keskiviikkona jälleen matka jatkuu. Tällä kertaa Keski-Suomea kohti.
Kommentit