Päivä valkeni upena. Sain kimmokkeen lähteä tarpomaan metsäpolkuja pitkin kohti Kokkilaa missä asuu Ernon mummo. Oikeastaan poden huonoa omaatuntoa, kun en ole ehtinyt kaiken kiireen keskellä viemään koiria paljoakaan lenkille niin ajattelin hyvittää käymättömiä lenkkejä tälläisellä retkellä.

Alkumatkasta alkoi suuri harmitus, kun hokasin että olis voinut ottaa kamerankin mukaan. Mutta onneksi sitten välähti että onhan puhelimessa jonkin sortin kamera ja sillä sitten räpsin muutaman kuvan. Laatu tietysti ei ole yhtä hyvä kuin perinteisen kameran mutta loppu tulos kait on tärkeämpi, eli se että niitä kuvia nyt edes tuli otettua.

Tässä Mimmi miettimässä, että mihin suuntaan tästä jatketaan.

Zola taasen tutkii ihan muita juttuja

Mielenkiintoisia hajuja ainakin löytyi

Hui, onko se alligaattori?

Ei sentään se oli vaan leonpertti

Ja myös Mimmi vetämässä henkeä

Wauhtia ja vaarallisia tilanteita

Tässä kuvassa outo valoilmiö kajastaa puihin

En meinaan muista milloin viimeksi olisin auringon paistetta nähnyt...sen  verran synkkää on ainakin viimeiset pari viikkoa ollut

Tälläinen merkkikin löydettiin reitin varrelta

Näkyykö kuvassa mitään kuvaan kuulumatonta?

Ja tässäkin kuvassa on kaksi perttiä, mutta löydätkö ne?

Mimmi kuulee jotain kummia oikealta

Mutta Zola taasen vasemmalta

Ja minä en kuullut mitään

Mammaaaa.....auta tiellä on este!

Apua ei tippunut, joten tässä Zolan tyylinäyte esteen ylittämisestä

Ja pitkän harkinnan jälkeen myös Mimmi päätti ylittää esteen

Vielä ennen määränpäätä löytyi pieni tankkauspiste.

Meillä oli  siis oikein mukava ja virkistävä metsäretki jolle matkaa kertyi noin 8 kilsaa. Koirat sekä emäntä ovat väsyneitä mutta onnellisia tämän reissun jälkeen. Toivottavasti keliä olisi vielä huomena tehdä toinen samanmoinen reissu.