Perjantaina 20.7. kello kuuden aikaan aamulla Volvon nokka suunnattiin kohti Helsinkiä ja minun, Ernon ja Mimmin reissu alkoi kohti Viroa.  Eckerölinen laiva lähti kahdeksan maissa satamasta kohti Tallinnaa ja perillä Tallinnassa oltiin puoli kahdentoista maissa.

Mimmin ensimmäinen laivamatka sujui ilman suurempia pelkoja. Autokannelta suunnattaessa kohti laivan oleskelukansia, Mimmiä vähän pelotti. Rappuset näyttivät tietysti liukkailta ja jyrkiltä, mutta pienen arastelun jälkeen Mimmi huomasi, ettei niitä pelätä tarvinut. Sen jälkeen rappujen kulkeminen sujuikin ilman mitään ongelmia. Ainoastaan peilit rappujen lepotasoilla hämäsivät Mimmiä ja niitä oli tuijotettava monen monta kertaa. Lisäksi muutamassa kohdassa laivaa oli liukkas parkettilattia, joka myöskin arastutti, mutta niistäkin selvittiin kunnialla.

Tässä Mimmi äipän kanssa kannella halailemassa

Iskän kanssa maisemia kurkkimassa ikkunasta.

Kannelta löytyi hieman varjoinen paikka pöydän alta.

Olen enemmän, kuin tyytyväinen tämän neidin käytökseen. Tosi täydessä laivassa ihmisten seassa kulkeminen ei tuottanut minkäänlaista negatiivista reagtiota Mimmissä. Mimmi käveli ihmisten seassa kuin kala vedessä niistä sen enempää välittämättä.

Paljon saatiin taputuksia ja rapsutuksia laivalla ja kehuja tietysti. Luulipa jokunen ihminen Mimmiä leo-pennuksi ja yksi jopa Estrellanvuoristokoiraksi, tätä ihmistä kyllä valistin että "tää on sitten muuten Leonberginkoira".

Laivasta päästyämme lähdettiin ajelemaan Tallinan läpi kohti Haapsalua, matkaan kului aikaa sellainen reilu tunti. Perille päästyämme hetken aikaa etsittiin majapaikka, kun osoitetta en laittanut mihinkään lapun kulmaan ylös mutta loppujen lopuksi hostelli löytyi ja sinne sitten majoittauduimme.

Kamat purettuamme, laitettiin Mimmi hihnan päähän ja lähdettiin kiertelemään Haapsalua. Varsin nopeasti selvisi, ettei kaupunki järin suuri ole ja että tunnin kävelyn jälkeen kaikki oleellinen oltiin nähty. Jokunen aika istuttiin meren rannallakin nauttimasta kauniista auringon paisteesta

Tässä Mimmi haistelemassa Itämeren tuulia

Illalla käytiin syömässä ja istuskeltiin hostellin pihassa retkipenkeillä. Mimmi sai käyskenneltyä pihassa vapaana, kun hostellin piha-alue oli aidattu kokonaan. Nukkumaan mentiinkin tosi ajoissa jo kello yhdeksän illalla. Aamulla sitten herättiinkin jo seiskalta, kun aurinko porotti suoraan ikkunasta sisään ja huoneessa oli kuuma. Mimmikin läähätti sen näköisenä, että voisin tästä ulos lähteä.

Mimmi pissatettiin ja laitettiin varjossa olevaan autoon jatkamaan unia. Me lähdettiin aamupalalle viereiseen hotelliin. Sieltä palattuamme napattiin Mimmi mukaan ja lähdettiinkin vajaan kilometrin päässä sijaitsevalle näyttelypaikalle maksamaan ilmoittautumismaksu, näyttämään rokotustodistus ja hakemaan luettelo. Hetki seurailtiin ihmisiä ja koiria. Näyttelykenttä oli tosi avara ja väljä jonka lisäksi katsoimme, että autonkin saa suht lähelle parkkiin.

Lähdimmekin käveleen hiljalleen takaisin hostellille pakkaan ja hakemaan autoa. Leojen kehä alkoi lähemmäs kahta mutta me olimme näyttely paikalla varmaan jo yhdentoista aikaan. Sielä sitten istuskeltiin puun alla ja nautittiin kuumasti porottavasta auringosta, jonka lämmön kiva merituuli puhalsi sopivaksi.

Hetken päästä paikalle tupsahtikin Yvonne ja Irina Safiiran ja Zicon kanssa. Siinä meillä olikin sitten kiva Suomi-leiri pystyssä.

Aika tuntui kuluvan tosi hitaasti ja omaan vuoroon tuntui olevan ikuisuus aikaa, mutta tulihan se sieltä lopulta.

Meitä ennen kehässä pyörähti Yvonne Safiiran sekä Zicon kanssa ja kummallakin meni tosi huippu hienosti. Safiira sai kolmannen junnu-sertinsä tullen Eestin juniori muotovalioksi ja Zico sai myös sertin tullen Eestin valioksi. Onnittelut Yvonnelle sekä koiruuksille.

Meilläkin meni hienosti. Mimmi sai sertin ollen lopulta PN1 sekä vielä kruununa ROP. Fiilis oli huippu hyvä

Tässä juostaan kehässä.

Sitten vähän seisoskellaan

No tämä ROP sijoitus sitten velvoitti meitä jäämään myös RYP-kehään. Eli taas tarvitsi tappaa aikaa parin tunnin verran. Siinä sitten syötiin ja hienon menestyksen kunniaksi myös yksi siideri korkattiin.

Tässä odotellaan pääsyä RYP-kehään

Ja tuomari kurkkasi meidätkin läpi. Tuloksena lämmin käden puristus ja heippa hei tästä kehästä. Mutta ei haittaa, kokemus oli tosi kiva joka tapauksessa.

Koska kello oli jo paljon ja tuliaiset ostamatta meidän ryhmä starttasi kohti Tallinnaa. Yvonne, Irina ja koiruudet jäivät vielä odottelemaan omaa vuoroaan. Tallinan ulkopuolella poikettiin Maximarketissa ostamassa vähän tulkkuja kotiin tuomisiksi ja siitä sitten jatkoimme matkaa kohti satamaa. No yhdestä risteyksestä sitten huruutettiin ohi ja oltiinkin menossa Narvan maantietä kohti ihan väärää suuntaa. Onneksi yhdessä kohtaa oli U-käännös mahdollisuus ja näin päästiin takaisin päin ja suorilla sitten lähtöselvitykseen.

Laivan lipuessa satamasta kohti avomerta nappasin mm. kuvan vanhasta kaupungista. Ilma oli tosi lämmin ja aurinkoinen vaikka kello oli jo puoli yhdeksän illalla.

Ernokin suostui poseeraamaan laivalla ja kuvasta näkyy päivän saldo. Aurinko tosiaan oli tehnyt tälle poika poloiselle vanhanaikaiset. Naama helotti kuin tomaatilla ja käsissäkin näkyy ihan kivat rajat. No nyt muutaman päivän päästä tämä punoitus on alkanut kääntymään rusketuksen puolelle.

Mutta reissu oli siis tosi onnistunut ja kiva. Samalla tuli vietettyä Ernon kanssa keskiviikkona oikeasti olevaa hääpäivää. Välillä on tosiaan kiva lähteä tuulettumaan ilman lapsia (mikäli Mimmiä ei lapseksi lueta), mutta oli jälleen kiva tulla kyllä kotiinkin.

Että sellainen reissu tällä kertaa, uusia seikkailuita tarvinee alkaa kohta suunnittelemaan.