Heissuli vei pitkästä aikaa. Paljon on tapahtunut sitten viimeisimman kirjoittelun.

Lähdemme kronologisessa järjestyksessä etenemään Galileon kuulumisia.

Elikkäs, käväisimme Mimmuliinin kanssa Latviassa Valmierassa 18.10.2008. Matkaseuraksi ilahdukseksemme saimme Roopeliinin ja Piian. Startattiin perjantaina iltapäivän laivalla kohti Tallinnaa. Siitä matka jatkui sateessa ja pimeässä kelissä kohti Latvian rajaa. Iltasella  yhdeksän jälkeen saavuimme hotellille. Hotellilla tiedustelimme, mahtaako seuraavan päivän näytelypaikka sijaita kaukana majapaikasta. Iloksemme meille kerrottiin, että tien toisella puolella sijaitseva halli oli näyttelypaikka. Wautsi mikä säkä!

Eipä muuta kuin muutama sidukka ja ölle huiviin kera pähkinöiden ja nukkumaan. Aamulla sitten käytiin pisulla pesulla ja painuttiin aamupalalle. Aamupalapöytä ei nyt mikään huimin ollut tarjoiluineen, mutta kyllä sillä vatsan sai täytettyä. Kahvi vaan oli niin tujua, että lusikka olisi taatusti siinä pystyssä pysynyt.

2065206.jpg

Mimmi rentoutumassa hotlalla

2065207.jpg

Myös Roope pääsi kuviin

2065208.jpg

Tässä jo jännitetää näyttelypaikalla Roope, Piia ja Mimmi

2065209.jpg

Hetkinen, eikös sitä pitäis koiraa karstata, eikä omia housuja :o)

2065211.jpg

Hei mä oon jo kunnossa, ei mua tarvi enää harjailla: tuumii Roope

2065212.jpg

Kirmailua kehässä ála Roope & Piia

2065213.jpg

Mitä kummaa se mamma rutistaa niin käsissään, no tietysti Latvian serttiä, Roope siis hienosti pokkasi sertin ja tietysti siinä samassa PU1 sijan

2065216.jpg

Miä ja Mimmi odottelemassa kehiä

2065219.jpg

Voi nääs, kyllä meni hyvin. Roope oli VSP ja Mimmi ROP

2065218.jpg

Roope kera Sertin

2065221.jpg

Ja Mimmeli oman sertinsä kanssa.

Reissu oli siis hieno. Ryhmäkehiin emme valitettavasti voineet jäädä, kun ei saatu laivaa sunnuntaille. Jouduimme lähtemään samoin tein kohti Tallinnaa ja iltalaivaa (eletään lauantaita). Eipä se menoa haitannut. Se mitä lähdettiin hakeen saatiin.

Reissu oli siis onnistunut ja oikein paljon Onnea vielä Roopelle ja Piialle Latvian sertistä. Reissataan taas kun sitä tuntuu ;o)

 

No sitten olikin seuraavana viikonloppuna Seinäjoen näyttelyn vuoro. Meidän karavanperhe suuntasi perjantaina nokan kohti Alavuutta ja Lahden perhettä. Sielä se viikonloppu mukavasti vierähtikin. Perjantaina vähän pelailtiin korttia, lauantaina käytiin Piian kanssa harmonikkakaupoilla ja sunnuntaina suunnattiin Seinäjoen KV näyttelyyn. Kuvia ei jostain kumman syystä ole (eli kamera ei ollut mukana) mutta tulokset olivat kyllä hienot. Roope oli avoimen luokan ykkönen. Hyvä Piia ja Roope! Mimmi pokkas valionarttujen ykköstilan ollen PN1 ja VSP. Wautsi....vähän mageeta! Hienosti siis meni. Kiitos vielä Lahden poppoolle hellästä huolenpidosta ja hyvästä ruuasta ja seurasta!

Matka jatkui kohti pyhämiestenpäivää ja Halloweenia. Naapurin pariskunta kera ystävineen (Ernon sisko siis) poikkesi lapsosineen meille. Naapurit olivat pukeutuneet hulvattomasti

2065321.jpg

Hetkinen....tässä on kaksi naista ja kaksi muksua.....missä mättää

2065332.jpg

No äiti ja tytär ainakin ovat hulvattomissa pystäreissään eli Viveca ja Jenni

2065339.jpg

Tatu Zorrona

2065343.jpg

Vivianille on kasvanut kiva fleda neljän kuukauden ikäiseksi

2065348.jpg

Zorro ja Kissa-nainen

2065350.jpg

Myös pelle-mies löytyi jostain, hempeän vaalenapunaisessa yöpuvussaan. Vivian katselee ihmeissään, että mikäs kumman heppeli tossa hyppii.

2065353.jpg

Erno-eno ja Vivian

2065354.jpg

Mamma mia mitä misuja ...... aika hehkeetä

No meillä oli kyllä hauskaa poikien kustannuksella....ilta vaan ei päättynyt ihan niin mukavasti. Tatu-Zorro heilui viittansa kanssa niin innokkaasti, että sotkeutui viittaansa ja kaatui päin terassin penkkiä ja silmä kulma auki. Siitä sitten pii paa pii paa äitin kanssa Volvolla  kohti päivystyspolia. Muistoksi tästä Halloweenistä kolme tikkiä vasempaan silmäkulmaan. Mutta jos jotain positiivista tästäkin haetaan niin nyt tämän perheen miesväellä  on kaikilla ollut tikit vasemmassa silmäkulmassa. Erno on pienenä kuumehöyryissään tullut raput päälleen alas ja siitä seurauksena vasen silmäkulma auki. Meidän taloa rakentaessa Niko istui kivijalalla ja horjahti taaksepäin suoraan tiilikasaan sillä seurauksella, että vasen silmäkulma meni auki ja siihen tikit sitten haettiin. Nyt oli siis Tatun vuoro. Eli tässä voisi todeta seuraavaa....mitä iskä edellä sitä pojat perässä. Hienosti Tatun pipi on parantunut ja muistona on arpi joka varmaan häviää melkein kokonaan ajan saatossa.

Syksy alkoi taittua talvea kohti ja lokakuukin kääntyi marraskuuksi. Galileonin ensimmäinen pentue näki päivänvalonsa 7.11.07 ja 1-vuotis syntymäpäivä häämötti näköpiirissä. Ikäviä uutisia valitettavasti saatiin ennen synttäreitä. Niin kovin rakastettu Lilli-tyttönen poistui keskuudestamme aivain yllättäen maanantaina 3.11.08 juuri ennen ekaa synttäripäivää. Lilli on niin tärkeä ja rakastettu koira-neiti perheen piirissä. Lillin "isoveli" Jesse nukkui pois juuri pari kuukautta aikaisemmin ja Lilli oli täyttänyt Jessen jättämää ikävää parhaansa mukaan. Kun Minttu asiasta minulle maanantaina soitti, en aluksi meinannut asiaa uskoa....poruhan siinä pääsi hetimiten. Olo oli aivan lohduton. Eikä suru vieläkään ole helpottanut. Puhelimessa on edelleen Mintun lähettämiä kuvia Lillistä joita päivittäin katselen. Ikäväkseni niitä en vielä tähän tietokoneeseen ole saanut siirrettyä mutta kun ne saan niin muutaman kuvan vielä tänne ihanasta Lilli-tyttösestä laitan.

Tahdonkin kiittä ihan kaikkia jotka olette tässä surussa myötäeläneet. Ette saata kuvitella kuinka tärkeää teidän kaikkien tuki on ollut. Ei se surua pois vie, mutta kyllä kaikki kauniit sanat ja myötäeläminen on auttanut. Kiitos siis ystävät!

Lillin poislähdon jälkeinen viikko meni vähän sumussa, Bond-pentue täytti vuoden 7.11.08 ja olen todella onnellinen että teidät kaikki seitsemän sain ja teidän kaikkien kanssa elämää jaan, Lillinkin joka pilvenreunalla meitä seuraa. Pentuseni ovat saaneet mitä parhaimmat kodit ja heitä rakastetaan ja hellitään niin kuin lemmikkiystävää vain voi helliä. Kiitos siitä siis kaikille pennunomastajille.

Tässä vielä kuva yhdestä päivänsankarista

2065230.jpg

Kuvassa komea Romeo-herra. Kuvan laatu ei ole ihan parahin, se on ensin kulkenut mun käsiväskyssäni pari päivää ja ruttaantunut jonka jälkeen sen sain skannattua ;o). Helille kiitos Romeon kuvasta.

Mutta on muutama muukin kiva juttu tapahtunut. Mimmin Baltian Mva ja Latvian Mva tittelit ovat nyt vahvistettu.

Tässä vielä kuva neitosesta viimeisimpien saavutustensa kera.

2065226.jpg

Latvian mva ruusuke, Baltian mva ruusuke, Seinäjoen Cacib ja VSP ruusuke & pokaalit. Ja Mimmi sen kuin pötköttää vaan..... näkee kait ruususenunia.

Lopuksi totean, että mä olen oikea kaamos ihminen. Vaivun syksyn pimeyden tullen talvihorrokseen kuin karhut ja herään sieltä kun kevään ensi auringonsäteet pilkottavat talven jäljiltä. Joten jos blogiin ei ilmesty tasaisesti kirjoituksia, olen sielä omassa pesässäni talviunessa. Seuraavat kirjoitukset siis ilmestyvät viimeistään ensi keväänä siinä maaliskuussa ;o)...mä yritän laittaa pariin kertaan ennen sitä kellon soimaan ja kirjoitteleen kuulumisia.

Oikein ihanaa alkavaa talvea......hellikää ja rutistelkaa leojanne!